Eco-Trip 2007, eräänlainen matkakertomus

8.8.2007 keskiviikko

Tässä sitä ollaan lähdössä ensimmäistä kertaa nojapyörien ja muiden ihmisvoimalla kulkevien kulkuneuvojen tapaamiseen. Olen etsinyt kovasti tietoa tapahtumasta, mutta sitä vain ei tahdo saada. Virallisella Eco Trip -sivulla on vain ihan vähän tietoa reitistä ja aikataulusta sekä hinta ilman tietoa siitä mitä se sisältää. Minkäänlaista varustelistaa tai kuvausta yöpaikoista ei ole, mutta maininta siitä että ollaan leirintäalueilla ja teltta tarvitaan. HPV Finlandin foorumilta saamani sähköpostiosoite ei sekään toimi. Niinpä varustaudun kuin viikon pyörävaellukselle ilman huoltoa...

Viimeisten mukana tarvittavien tavaroiden hankinta jäi vähän kiireellä tehtäväksi tälle päivälle. Onneksi on loma. Lähdin viiden maissa autolla pakattujen pyörälaukkujen ja huolletun pyörän kanssa Turun suuntaan.

Kamat kyydissä, voidaan mennä
Kamojen asettelua ja suunnittelua

Kaarinassa oli tapaaminen Olli Kuusiston kanssa, joka näytti yöpaikan Vapari-liikuntakeskuksesta ihan keskustasta. Olin vähän miettinytkin, minne asti pitää vielä illalla pyöräillä päästäkseen nukkumaan. Jatkoin autolla kaikkine kamoineni Turun satamaa kohti ja lähdin sieltä takaisin päin etsimään maksutonta parkkipaikkaa viikonlopuksi. Sellainen löytyikin Itäisen Pitkäkadun jatkeelta, missä pakkasin laukut pyörään ja lähdin pyöräilemään Kaarinaan.

Perillä venäläiset olivat juuri siirtelemässä kamojaan sisään joten ajoin avoimista ovista suoraan melkein nukkumapaikalleni asti. Ilta oli Vaparissa tosi lämmin, varmaan jotain 26 astetta. Ihmiset kuitenkin nukkuivat näennäisesti ihan hyvin, niin minäkin saatuani viimein kaikki kamat paikoilleen.

Illalla Sakari oli ollut kymppiuutisten kevennyksessä vaneripyörineen. Siinä oli ollut uusi retkeilyperäkärry.

Kilometrejä tänään 6,76.

9.8.2007 torstai

Aamulla vasta sain kuulla, että mukana on huoltoauto, johon voi jättää kaiken mitä ei halua pitää mukanaan koko matkaa. Pakkaus meni sitten ihan uusiksi, onneksi neljään pyörälaukkuun ei voi pakata kovin paljon kuitenkaan. Yksi Ortlieb riittää komeasti pitämään sisällään päivän ruuan, ruuanlaittovälineet ja tarvittavat varavaatteet, aurinkoöljyn sekä käyttörahat.

Tein vielä pienen retken Prismaan. Minulla oli spriitä litran pullossa enkä halunnut kuskata sitä koko viikkoa mukana. Ostin pienen jugurttijuoman ja sain siitä sopivan kahden desin pullon päivittäistä polttoainemäärää varten. Sitten vain kaupungintalon puistoon odottelemaan tapahtuman alkamista.

Avajaisissa oli orkesteri, tanssia, ohjeistusta ja paljon hässäkkää. Noidat jakoivat paperilla ohjelmia ja vähän tarkennettua reittisuunnitelmaa. Jokainen mukaan lähtijä esiteltiin yksitellen ja heitä haastateltiin ajoneuvosta ennen kulkueena liikkeelle lähtemistä. Kaupunginjohtaja ampui lähtölaukauksen ja siitä porukalla lähdimme Pekan johdolla liikkeelle.

Ohjeistusta osalistujille suomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi
Viirit heiluen matkaan

Paraisille asti ajettiin suunnilleen letkassa. Sielä oli tauko ja sämpylöitä, siitä sitten jatkettiin. Ensimmäisenä kaupungista ulos ajavan Pekan eteen kurvasi ylämäessä vasemmalta puistosta nuori tyttö ja yhteen osumista ei voinut välttää. Pyörät menivät vähän ristiin ja Pekka jäi jalastaan kiinni niiden väliin. Menin nostamaan ja auttamaan, onneksi mitään ei mennyt pahemmin rikki ja kuskit olivat ehjiä vaikkakin vähän säikähtäneitä. Tyttö jatkoi matkaa ja mekin saimme taas letkan liikkeelle

Pidimme taukoa pariin kertaan. Toisella kerralla olimme pienellä kahvila-museo-myyntipaikalla. Ostin siitä savuahvenen suoraan uunista. Jatkoimme omaan tahtiin Nauvoon. Ajoin Erjan kanssa kohtalaisen rauhalliseen tahtiin ja nautin siitä kuinka helposti toisen nojapyörän kanssa saa yhteisen matkarytmin. Siinä voi jopa jutella ja matka kuitenkin joutuu. Ihan toista kuin ajaessa väkisin pystypyörän kanssa.

Nauvossa kokoonnuttiin vierassatamaan. Siellä terassille kerääntyi hiljalleen koko porukka ja minä söin läheisen puun alla varjossa savukalan peläten että se saa vielä jalat alleen ennen kuin meillä on varsinaisesti ruoka-aika. Kun koko letka oli kasassa, lähdimme hiljalleen eteenpäin lähellä olevaan ruokapaikkaan. Sinne oli noin kolmen kilometrin siirtymä.

Savukalaa oikealla viimeisessä rakennuksessa
Omissa ruuissa

Porukka meni sisään syömään ja minä vetäydyin läheisen parkkipaikan reunaan kokkaamaan. Meitä omissa ruuissa olevia näyttää olevan vain muutama. Tänään kuulin senkin, että saan ilmoitetusta 120 euron hinnasta alennusta koska en osallistu yhteisiin ruokailuihin. Ruokani valmistui ja sain syödyksi samaan aikaan kuin muutkin. Ensimmäisten sisällä syöneiden tullessa ulos minä ja Seppo olimme jo lähtövalmiina. Siispä jatkoimme matkaa ensi soratietä muutaman kilometrin ja sitten vielä asfalttia pitkin noin kymmenen lisää. Matkalla oli vielä lossikin. Tapasimme siellä yksin liikkeellä olevan nuoren naisen Helsingistä. Hän kyseli kaupan aukioloa ja oheita saaristolauttojen käyttöön. Reipas retkeilijä!

Galtbyn lauttarannassa olimme lähes ensimmäisinä. Ennen meitä oli vain Heikki kinnerillään. Hän meni ohitsemme pari kilometriä ennen matkan päätä ja odotteli meitä viimeisessä tienhaarassa. Odottelimme siinä sitten kaikkien paikalle tulemista ja sitä, että yhdeksän jälkeen lähtevä lautta tulisi meitä hakemaan.

Pyörät pakkautettiin tosi tiiviisti lautan keulaan ja sitten vähät autot perään. Puolet kannesta jäi tyhjäksi mutta väkeä oli aika paljon kun mukana oli yksi ihan täysi bussikin. Yritimme olla lautan sisäsalongissa, mutta sieltä oli pakko tulla pois kun siellä alkoi olla tupakansavua enemmän kuin ilmaa.

Mittari sekosi ruokapaikan jälkeen ja se lakkasi näyttämästä nopeutta. Matkakaan ei kertynyt ja lukemaksi jäi 57 km. Tämän päivän kilometriluvuksi tulee noin 80. Ihmetellessäni tapahtunutta lautalla joku sanoi sen olevan Sigman heikkous. Siitä hajoaa johtosarja.

Kohta ollaan saaristossa

Yön selkään...

Lautalta ajettiin pimeässä letkana kohti leirintäaluetta. Pyörissä oli aika hyvin valoja, vain yksi oli kokonaan pimeä. Pysähtymiset olivat vaikeinta kun mikään ei varoittanut vauhdin loppumisesta. Kimmolla oli jotain vaikeuksia, hänen pyörästään näytti olevan veto hukassa ja jalat polkivat tyhjää. Se selvisi myöhemmin napavaihteisen pyörän viaksi, akseli oli irronnut sitä oikeassa asennossa pitävän lukkoprikan rikkoonnuttua. Riittävä kiristäminen akselin kiinnitysmuttereilla poisti vian mutta ei ollut ollut helppoa paikallistaa sitä pimeässä.

Leirintäalueella on vähän hyviä telttapaikkoja, muistin sen entisistä täällä käymisistä. Löysin kuin ihmeen kaupalla kallioiden välistä oman pikku telttani verran tasaista ja sen verran pehmeää että kiilat sai melkein kaikki maahan. Päällä mahtava tähtitaivas kömmin ennen kahta telttaan. Yö oli aluksi kuuma mutta viileni hiljalleen niin paljon että ennen aamua piti olla jo makuupussi kokonaan kiinni.

10.8. perjantai

Viereisen teltan väki tuntui tekevän kiireellä pakkaamista kun heräsin vähän ennen seitsemää. Isä komensi kauheasti ja noustessani tytär jo odotti pyörän päällä äidin kanssa että mies saisi itsensäkin liikkeelle. Tajusin että heillä taisi olla oikeasti kiire kun puuron kiehahtaessa rantaan tuli aamulautta.

Kasasin teltan ja kannoin liiat kamat taas huoltoautoon. Uusi hellepäivä tulossa. Lähdin itsekseni katselemaan maisemia, jotka olen kyllä ennen jo pyöräillyt kaikki kertaalleen. Kirkko oli kiinni mutta kauppa jo auki. Siellä ilmestyi tanskalainen mies kyselemään nojapyöristä. Onnekseni Eero ja Markku tulivat samaan aikaan paikalle ja he jututtivat miestä enemmän kuin minä olisin koskaan jaksanut.

Tältä se näytti aamulla
Tuontitavaraa?

Ostin jäätelöä ja mustan leivän mukaani. Pyöräilin hiljalleen lauttasatamaa kohti ja tapasin matkalla Erjan, joka oli vähän epäselvillä suunnista. Jatkoimme yhdessä perille ja jäimme odottelemaan muita. Satamaan tuli ihan valtava kuorma heinää ja traktori jätti sen siihen lähtien hakemaan vielä yhden paalin etukuormaajaan. Mietimme tuonkin tarpeellisuutta, kai se on niin että täällä melkein kaikki on tuontitavaraa...

Arjan pyörän ohjaustanko oli löysällä ja kiristimme sitä. Siitä tulikin oikein kunnon ohjelmanumero kun kiristys sai sen ohjaustuntuman muuttumaan niin että sitä säädettiin koko odotusaika. Ei siitä tullut kunnolla Arjalle sopivaa ollenkaan, mutta tanko saatiin kyllä suoraan ja pyörä toimi.

Lautan henkilökunta oli tosi töykeää. Pyöriä pakattiin yksitellen osoitellen ja ajajille karjahdellen tosi tiukalle. Emme ymmärtäneet, mutta oli vain kestettävä. Tuollaista kai se on kun päivät pitkät ohjailee suomalaisia autoilijoita. Lauttamatkalla juteltiin niitä-näitä ja nautittiin kanttiinin antimia. Muutamasta osallistujasta on jo tullut oikein ystävä kanssani, vaikka tullessani tunsin vain Pekan entuudestaan ja  neljä muuta olin nähnyt ohimennen.

Rantauduimme ja aloimme huoltoauton johdolla etsiä sopivaa lounastauon paikkaa. Sellainen löytyikin parin kilometrin päästä rantakallioilta. Heti sen jälkeen olisi ollut parkkipaikka mutta kun osa oli jo seisahtunut, jäimme paikallemme. Keitin keittoa ja söin muiden pupeltaessa sämpylöitä.

Matka jatkui omaan tahtiin Gesterbyn lauttarantaan. Jäimme Sepon ja Kauppiloiden kanssa letkan viimeisiksi tällä välillä. Odotimme tunnin verran lautan tuloa, jotta pääsimme siihen lauttaan jota  varten aikataulumme oli suunniteltu.

Juttu lentää
Taas kerran perillä

Lyhyt matka manner-Ahvenanmaalle meni nopeasti. Sen aikana ehti juuri lisätä aurinkoöljyä, käydä vessassa ja vähän istahtaa. Sitten pyörän päälle ja viimeinen väli rannasta Lemlandin nuorisoseurantalolle vielä polkien. Matkalla oli komea uimaranta puisine hyppytelineineen mutta ajoimme ohi ja seurasimme katseella. Paikallisella kolmostiellä oli kilomereittäin uutta kevyen liikenteen väylää, jota ei ollut muutama vuosi sitten täällä käydessäni.

Perillä vertailimme hetken parketin ja nurmikon nukkumisominaisuuksia ja päädyimme aika tasan puoliksi sisään ja ulos. Pihalle nousi toistakymmentä telttaa ja kutsu syömään kävi aika pian. Minä jätin iltaruuan väliin ja hain läheisestä kaupasta pari jogurttia sen sijaan. Näin lyhyt päivä ei tarvitse toista rankkaa ruokaa. Kilometrejä on tullut tänään vain noin 35.

Talolla ei ollut suihkua ollenkaan. Kuljettajamme Jere sanoi menevänsä uimaan ja ottavansa niin paljon väkeä mukaan kuin autoon mahtuu. Kömmimme sisään ja kävimme näkemässämme uimapaikassa puolen tunnin uinti- ja hyppysessiolla. Mukana olleet venäläiset ottivat todenteolla ilon irti uimisesta. Minä löysin punkin kädenselältäni pukemisen jälkeen ja nappasin sen pois kuljeskelemasta.

Illan aikana sain myös Eco Trip -paidan. Niitä oli alkanut näkyä yhä enemmän ja lopulta tulin kysyneeksi mistä niitä saa. Olin jo ilmoittautuessani merkinnyt paidan koon mutta unohtanut homman tyystin. Olli keräsi rahat ja antoi paidat. Nyt tunnen kuuluvani taas yhdellä uudella tavalla joukkoon. Melkein kaikilla on näkynyt jonkin vuoden vanhempi paita mukanaan. Maksoin myös osallistumismaksun, joka oli sitten ilman ruokia 50 euroa.

Illan muita ohjelmia olivat mölkky, oluet omasta kassista omaan tahtiin jos niitä oli ja Sakarin järjestämä vesiraketti. Se teki illan lopuksi vielä valorakettilennon jonkinlaisen hohdetikun kanssa, mutta minä olin siihen aikaan jo teltassa enkä viitsinyt mennä enää katsomaan. Nukahdin rakettiporukan möykkään joskus yhdentoista maissa.

11.8. lauantai

Heräsin varttia vailla seitsemän ulkoa kuuluvaan vaimeaan Trangian kalinaan. Menin Sepon kanssa keittelemään aamiaista mukaville hirsipöydille ja siinä samassa muillekin tuli jo herätys. Saimme vielä kahvia porukan pannusta ja sitten hiljalleen pakkaamaan. Mukaan oli tullut Jori pakoputkipyörineen ja Anne oli lähtenyt pois, piti mennä kummittelemaan.

Ajoimme aamulla pienen pätkän Jomalan kirkolle. Ennen sitä oli pikkutiellä ihana alamäki, toista kilometriä varmaan kolmen-neljänkympin laskettelua ilman polkemista. Nojapyörällä tuollaisista nauttii kun vauhti ei häviä ilmanvastukseen. Kirkolla Ålandstidningenin toimittaja kävi tekemässä juttua tapahtumasta ja nojapyöristä.

Taukopaikka kirkon varjossa
Nojapyörien dinosaurus jalustalla

Matka jatkui Godbyn Shellille. Matkalla oli aikamoisen kova vastatuuli. Näin Erjan edessäni ja ajoin häntä hiljalleen kiinni. Juuri saavutettuani Heikki singahti kinnerillään ohi ja vei Erjan mukanaan. En jaksanut enää vääntää heitä kiinni ja totesin että ei tänne tultu hampaat irvessä nauttimaan. Shellillä oli moottoripyöräporukkaa, josta heti tuli pari ihmistä meidän ajokkejamme ihmettelemään. Saimme selville että samaan aikaan on myös Harley Davidson -tapaaminen, jossa on yli kaksisataa osallistujaa.

Tauon jälkeen jatkettiin Bomarsundin leirintäalueen portille. Siinä oli Jere taas kertomassa, että ruoka on huoltorakennuksessa ja sen jälkeen menemme porukalla sisään. Alue on niin iso että ei kannata yksitellen mennä sinne haahuilemaan. Teimme Sepon kanssa ruuat nurmikolla olevan ihmeellisen betonikorokkeen päällä. Kanttarellikeitto kuivatuista sienistä omasta pakista ja Seppo tarjosi säilykepersikkaa jälkiruuaksi. Hyvää.

Kylällä oli juhlat. Se tarkoitti markkinoita, joita varten lähin uimaranta-alue oli suljettu ja sinne menemisestä perittiin maksu. En ollut niin innokas ja pysyin leirintäalueella. Sen rannassa vesi oli niin puuroista että emme menneet uimaan vaan peseydyimme lähellä olevan vesihanan alla vähän. Porukka ihmetteli Markun Fujinin vaihteita ja kaiveli kiviä sen takarenkaasta illan ratoksi.

Sakari järjesti taas vesiraketteja ja niitä kehiteltiin edelleen. Venäläisten pikkupoika Vanja oli innokas pumppaaja ja rakettien noutaja. Piti vain vähän varoa että ei ammuskele viattomia naapureita. Ohikulkijat ihmettelivät ja naureskelivat. Alueelle saapui iso ryhmä venäläisiä huoltoautoineen, hekin pyörillä.

Porukka meni illalliselle huoltorakennukselle ja minä napostelin tonnikalapastat siinä odotellessa. Sauna alkoi lähes samaan aikaan kuin ruokailu, joten vilahdin mereen ja saunaan. Sainkin olla yksin pienessä saunakopperossa hyvän aikaa ennen kuin seuraava porukasta tuli. Lähdin kun muita oli viiden hengen saunassa noin seitsemän.

Vähän ennen yhdeksää alkoi sataa ja sitä jatkui nukkumaan menoon asti. Jätin pyyhkeen toiveikkaasti pyörän päälle, jospa se aamuun mennessä olisi kuivunut. Kilometrejä tänään 45.

Siitä se lähtee

12.8. sunnuntai

Heräsin varttia vailla kuusi. Edelleen sataa. Avasin teltan oviaukkoa sen verran että sain keitetyksi siinä kahvit ja puurot. Sitten tavarat kasaan ja autoon. Teltta oli viimeisenä pystyssä ja pyyhkeestä tuli varmaan kolme litraa vettä kun väänsin sitä vähän että sen voi edes jotenkin pakata.

Kävin porukan syödessä hörppäämässä vielä baarikahvit heidän tarjoilustaan ja suuntasin wc:n kautta baanalle. Sade hellitti hiljalleen ensimmäisten kilometrien aikana. Sain Erjan taas kiinni kohta lähdön jälkeen ja päätimme molemmat keventää asustusta ottamalla sadetakit pois. Sitten olikin mukavan vilpoisaa ajaa edelleen. Heikki sujahti taas yhdessä alamäessä vauhdilla ohi ja hävisi horisonttiin.

Mäet olivat tähän suuntaan paljon mukavampia. Ne olivat ylös jyrkkiä mutta vastakkaiseen suuntaan pitkiä ja loivia. Siksi eilinen meno oli tuntunut niin rasittavalta, laskut ovat tähän suuntaan... Ennen meitä Maarianhaminan reunamilla olevan Kantarellen-marketin pihalla olivat vain Heikki, Markku ja huoltoauto.

Vettä sataa, pitäisi lähteä
Jouduimme sitten museoon

Olimme nähneet kyyn tien reunalla ja paljon etanoita. Niillä oli jopa viiden sentin kokoisia koppeja selässään parhaimmillaan. Nyt huomasimme kaupan pihan nurmikon olevan ihan täynnä isoja etanoita. Odottelimme koko porukan taas kasaan ja jatkoimme kulkueena kaupunkiin päin.

Pysähdyimme paikallisen museon ja ekokahvilan pihaan. Meidän pyörämme olivat päivän nähtävyys. Meidän piti olla toista tuntia nähtävänä siinä pihalla ja lopuksi vielä yksi lehtikuva oikein järjestäytyneenä. Siitä sitten ajettiin letkassa kävelykadun kautta satamaan.

Lautalle jouduimme odottamaan pitkään laiturin nurkassa. Ohi meni valtava määrä Harrikoita ja vähän tietysti autojakin. Muitakin pyöräillijöitä oli liikkeellä jonkin verran ja yhdessä odottelimme helteisellä laiturin syrjällä. Viimein laiva saapui ja autojen mentyä pääsimme sisään. Huoltoautollemme ei ollut riittänyt pakettiauton vaatimaa tilaa, joten meillä oli kaikki kamat taas pyörien päällä ja Jere jäi hotelliin odottamaan aamulaivaa.

Laivalla siirryimme buffettiin syömään. Jopa maistuikin hyvältä muutaman päivän kuivaruokien jälkeen taas. Itämaista, välimerellistä ja tavallista alkuruokaa syötyäni siirryin jälkiruokaan. Muuten en olisi siihen asti koskaan päässytkään. Seisovat pöydät...

Syönnin jälkeen sitten vapaaseen tahtiin haahuilua laivalla, kuvien katselua Eeron kannettavalta ja muiden matkustajien ihmettelyä. Mukana sattui olemaan jokin menestynyt (jalkapallo?)joukkue, joka oli myös innostunut karaokesta. Aaaargh! Turun satamaan tultuamme ajoimme maihin ja porukka hajosi kukin suuntiinsa.

Turkkuseen...
Siinä se on tallella

Autoni oli paikallaan. Kiertelin sinne autoille opastettua reittiä kun en enää muistanut miten sataman läpi olisi päässyt suoraan. Ei se haittaa, pääsihän sitäkin kautta. Kilometrejä tänään suunnilleen 40. Kotona olin vähän kymmenen jälkeen. Sitten piti vielä levitellä kamat kuivumaan. Telttaa huoltoautosta pyörän päälle nostaessani sen pussista valahti vielä litran verran vettä. Kyllä se huomiseksi on kuiva, onhan meillä iso kuivaushuone.

Ensi vuonna uudelleen, tapahtuma on kai Tampereen seudulla.