Eco-Trip 2008, eräänlainen matkakertomus

12.8. tiistai

Pakkailen tavaroita ja mietiskelen, kuinka vähällä voisi tulla toimeen. Otan kuitenkin sen verran kuin hyvin sopii kahteen pyörälaukkuun.

Pakattuna, valmis lähtöön13.8. keskiviikko

Herään vähän ennen kuutta laittamaan aamiaista. Jääkaappiin ei kannata jättää mitään ensi viikkoon mennessä pilaantuvaa, joten ruoka on kohtuuttoman tukeva. Jospa lähtisin rauhassa liikkeelle ja sulattelen sen alkuun ennen tapaamispaikalle saapumista.

Lähden liikkeelle klo 7.15. Suuntaan Paloheinään siitä Vantaankoskelle. Niinhän siinä käy, kuten aina ennenkin, Keskuspuisto eksyttää. Tulen Hämeenlinnantielle juuri ennen Kaivokselan haaraa ja jatkan siitä Vantaankoskelle. Onneksi tuli varatuksi se eksymisvartti.

Jatkamme kolmestaan Hyrylä-Hyvinkää -tielle, jossa viimeinen täältä päin mukaan lähtijä odottaa. Saimme mehua ja matka jatkuu valtakunnallisen pyöräreitin numero 3 suuntaa seuraillen. Reitillä pysyminen vaati useammankin karttaan tutustumisen ja pari käännöstä enemmän kuin olimme kuvitelleet.

Renkaanvaihto hRistolta tyhjeni eturengas Hyvinkään keskustassa suojatiellä. Olin jo hetken etsinyt huoltoasemaa saadakseni omaan pyörääni ilmaa lisää, joten jatkoimme sitten kahden vajailla renkailla varustetun pyörän kanssa etsimistä. Huoltoasema löytyi kuitenkin vasta Riihimäeltä, mutta se toimi sitten samalla taukopaikkana. Nautimme kahvia ja sämpylää ennen jatkamista.

Perillä Hämeenlinnassa olimme klo 15.15, mittarissa 132,50 km. Pyörät saimme hotellin autohalliin, jossa parkkasimme ne tyhjään nurkkaan pois autojen tieltä.

Kävin illalla vielä pikku lenkillä esittelemässä pyörääni siitä kiinnostuneelle hämeenlinnalaiselle, joka halusi päästä kokeilemaan alaohjattavaa kaksipyöräistä. Hyvinhän se ajaminen häneltä sujui koulun pihalla. Ympyrät jo vähän pienenivät kun sai rauhassa harjoitella.


13.8. torstai

Nautimme aamiaista hotellilla kaikessa rauhassa, onhan lähtöpaikalle matkaa alle kaksi kilometriä. Pyörät oli ilmeisesti hotellin henkilökunnan autoilla blokattu nurkkaansa, joten jouduimme tekemään vähän töitä päästäksemme liikkeelle niillä hiljalleen täyttyvästä autohallista.

LähtöpuhutteluPorukka kokoontui hiljalleen Verkatehtaalle, tervehdittiin vanhoja tuttuja ja uusia siinä samalla. Tapahtumasta oli tiedotettu hyvin, paikalla oli runsaasti kiinnostuneita. Esittelimme pyöriä ja eilen minun pyörääni kokeillut ihminen tuli kokeilemaan muissa alaohjattavissa istumista. Hän mittaili erilaisia pyöriä ja kokeili kaikkea, mihin pääsi. Meillä taitaa olla ensi vuoden tapahtumassa uusi hämeenlinnalainen jäsen mukana...

Venäläinen osallistujajoukko oli vähän hidas pyöriensä kanssa lähdössä, joten vetäjät laittoivat minut paikkakuntaa tuntevana kärkeen alkumatkaksi. Siitähän se reissu alkoi ihan hyvin, rantaa pitkin Aulangolle ja Pälkäneentien jälkeen vasemmalle. Saavuimme Hattulan uuden kirkon jälkeen pian Mierolan museosillalle ja pidimme kahvitauon sen kupeessa olevalla kahvilalla.

Mierolan museosiltaToimittaja kävi tekemässä juttua pyöristä ja pyöräilijöistä kahvitauon aikana. Matka jatkui Iittalan suuntaan. Ennen sinne pääsemistä pyöräni alkoi rämistä niin, että Keijo kehotti ohi mennessäni laittamaan kuminauhalla takalokasuojan pakkariin kiinni. Onneksi joku muukin oli kiinnittänyt huomiota räminään ja kertoi minulle irtonaisesta takalokasuojan kiinnityksestä, jota en ollut vielä huomannut.

RentoiluaIittalassa söimme lohisoppaa ja minä rakentelin takalokasuojan oikeanpuoleisen kiinnityksen uudelleen. Onneksi ne kiinnikkeet on tehty niin, että ne eivät putoa tukitankojen mahdollisesti irrotessa. Nyt on kulkija taas iloinen, kun kulkuneuvo ei enää rämise. Alkoi se itseäkin ottaa pannuun. Lounaan jälkeen kukin taukoili tavallaan. Minä kävin tehtaanmyymälässä, toiset ottivat rennosti tai jatkoivat lähtöpaikalla kesken jääneitä juttuja.

Jatkoimme 3-reittiä edelleen Sääksmäkeä kohti. Sillan pielessä olevan vanhan kahvila-ravintolan pihalla viimeinen pikatauko ja loppumatka sujui todella joutuin. Pappilanniemen kurssikeskus otti meidät hyvin vastaan. Siellä oli huoneet valmiina ja sauna lämpimänä. Mittarissa 52,12 km.

TyypitIllalla oli tarkoitus ottaa kiihdytyskisaa Jorin paikalle raahaamalla 70-luvun invapyörällä. Sitä kokeiltiinkin toki, mutta kisasta ei tullut lopulta mitään. Harjoittelussa pyörän eturenkaasta korkkasi pinna ja koko laite nyökkäsi aika syvään. Jori paransi kiekon ryhtiä polvea vasten, mutta sen huono kunto ja paikalle hankitun tutkan epävarma toiminta peruuttivat kisan.


14.8. perjantai

Pienoispatsaat PälkäneelläAamiainen oli tosi hyvä, ihan hotellitasoa. Lähdimme yhdeksältä liikkeelle kohti Valkeakoskea, josta jatkettiin Pälkäneelle. Matkalle osui kunnon alamäki, jossa kokeiltiin huippunopeuksia. Vain 66 km/h, polkematta. Sen verran ehdin näkemään kun enimmat vedet puristuivat pois silmistäni. Parhaat menivät yli kahdeksaakymppiä. Kahvitauko pidettiin konditoriakahvilassa, josta siirryimme vielä kievariin perinteiselle matkatauolle ja seuraamaan soutua Pekingin olympialaisista.

Tauon jälkeen tehtiin mutka läheiselle urheilukentälle ja katsomaan siellä olevia pienoispatsaita. Tie Vehoniemenharjun suuntaan oli todella mukavaa ajettavaa ja joukko hajosi pitkäksi nauhaksi. Tullessani Mobiliaan siellä oli vasta neljä joukkomme jäsentä, vaikka olin odottanut näkeväni siellä lähes kaikki paikalla.

LiikennepuistossaTervehdin paikan tuttuja pitäjiä ja selvitin että lounas on valmiina, kunhan menemme vain ja syömme. Sen jälkeen pääsimme kokeilemaan Mobilian uuden liikennepuiston kurveja pyörillä. Aika tiukkoja paikkoja pitkärunkoisille nojakeille.

Paikalle oli tullut Kuhmoisista kinnerin kanssa vanhempi herra, joka oli tehnyt ajokkinsa ihan ilman apua ja mitään valmiita suunnitelmia. Tosi toimiva ja kokeilemisen arvoinen peli. Kangasalan torilla pysähdyttiin vähäksi aikaa, olimme siinä kohdassa jo sen verran myöhässä aikataulusta, että paikalla odotelleet ihmiset olivat jo lähteneet pois.

ValkeakoskiMatkanopeus alkoi nousta suunnatessamme Valkeakoskelle takaisin. Jäin suosiolla pääjoukosta kun nopeus alkoi pysyä vakituiseen yli neljänkymmenen kilometrin tunnissa. Tapasimme taas torin tapaisella keskusaukiolla Valkeakoskella. Kävin kaupassa hakemassa kengännauhat hiljalleen poikki menevien tilalle pyöräilykenkiini. Kuulimme puhelinviestinä, että Sakarin rengasongelmat olivat jättäneet hänet pitkälle taakse, joten jatkoimme porukalla Pappilanniemeen. Perillä mittarilukema 99,52 km.

Ystäväni Päivölän opistolta tuli käymään melkein uuden Härmäpyöränsä kanssa. Sen ohjaus oli jostain syystä kovin tiukka, joten Jorin johdolla se purettiin ja väljennettiin ohjauksen laakereita. Tulos paransi paljon laitteen ajettavuutta, kun samalla säädettiin ohjauksen auraus kohtuulliseksi. Valitettavasti kokemus jätti porukalle ainakin tämän Härmäpyörän valmistuksen laadusta vähintäänkin epäilyksen.
Mikä siinä ohjauksessa hankaa?

 

15.8. lauantai

Se toimii vielä, vaikka moottoritie vei asiakkaatLähdimme puoli yhdeksältä liikkeelle ollaksemme ajoissa Tammelan torilla. Ensimmäinen tauko pidettiin vanhalla huoltoasemalla, jonka isäntä oli ihan ihmeissään kulkueemme tullessa paikalle. Hän sanoi olleensa 44 vuotta huoltoaseman pitäjänä eikä ollut vielä nähnyt sellaista porukkaa asemallaan.

Tapolan kiskallaTammelan torilla esiteltiin pyöriä ja minä soitin Tienkäyttäjän linjalle Ideaparkin kohdalla pyörätiellä olleesta ämpärin kokoisesta kolosta. Viesti meni perille ja paikka tullaan korjaamaan. Lounaaksi tietysti mustaamakkaraa ja puolukkaa, mutta maltillisesti. Se on sen verran tuhtia sapuskaa, että maha täynnä sitä ei varmasti pyöräile.

Seuraava stoppi pidettiin Plevnassa, ulkoilman alle +14 alkoi hyydyttää pyöräilypaidassa seisoskelevia esittelijöitä. Sieltä meitä tuli hakemaan Aamulehden toimittaja, joka väitti että keskustorilla piti olla nojapyöriä. Totta, järjestyy. Siellä oli myös kasvissyöntimessut, paljon väkeä ja kiinnostuneita katselijoita.

Arboretumiin suunniteltu tauko peruuntui, kun sen kahvila oli "poikkeuksellisesti tänään suljettu". Siispä jatkamme alkevassa sateessa kohti Lempäälää. Seuraava kohde piti olla museoraitti, jonka alussa oleva ravintola oli myös "suljettu tänään yksityistilaisuuden vuoksi". Siispä lähimmälle huoltoasemalle kahville ja lämmittelemään.

Markku ja Heikki soittivat taajaman toisesta päästä isommalta huoltoasemalta. He olivat menneet ohitsemme museoraitin kautta ja odottelivat meitä siellä. Kokoonnuimme sinne, tosin nopeimmat pyöräilijät kävivät vain ilmoittautumassa jatkaessaan kovaa kyytiä yöpaikkaa kohti.

Lempäälän pienempi NesteLoppu paluumatkasta oli tosi märkä. Tapsalta katkesi ketju, hän oli tiellä huitomassa kun tulimme kohdalle. "Onko ketjunkatkaisutyökalua?" "Mitä sitä enää, ketjuhan on jo poikki", toteaa Heikki, mutta jää ojentelemaan työkaluja Leitran kyljestä Tapsan remontoidessa sateessa.

Vanhan kolmostien piennarta virtasi parhaimmillaan melkein metrin leveä puro vastaan puurtaessamme yöpaikkaa kohti. Minulle tuli vielä yksi pikainen pysähdys viirin irrotessa ja kilahtaessa kesken matkan asvaltille. Lopulta pääsimme kuitenkin perille ja saunaan sekä venyttelemään. Mittarissa 99,71 km.

Illalla kävimme Viidennumerossa syömässä. Tänään Pappilanniemessä oli isot synttärit eikä sen keittiö ollut ajatellut ehtiä enää kokata meille. No, palatessamme sinne emäntä oli ihmettelemässä, emmekö tulekaan iltapalalle... Ohi meni.

16.8. sunnuntai

Emil Wikströmin ateljeeTämän päivän matka koostuu Rapolan linnavuoren käynnistä ja tutustumisesta Visavuoreen. Jätimme Heikin kanssa ensimmäisen väliin, joten pakkailimme rauhassa ja lähdimme liikkeelle vasta vähän ennen yhtätoista. Emil Wikströmin taiteilijakoti oli mielenkiintoinen ja Kari-paviljongin näyttelyissä oli hyviä oivalluksia. Siellä oli Karin näyttely "Tappi auki" ja hänen ja Tove Janssonin yhteinen "Ajan kuvia" -kokonaisuus.

Kiersimme opastetun kierroksen kahdeltatoista ja sen jälkeen olikin aika hajaantua kotimatkoille. Ajoimme Iittalaan ja kävimme kahvilla tehtaanmyymälän jo tutussa kahvilassa. Siitä lähtiessämme satoi taas, joten pukeuduimme vähän. Sadevaatteet piti kuitenkin riisua jo puolen tunnin ajon jälkeen, koska sade hiipui ja lämpötila vaatteissa alkoi soratiellä kohota liikaa.

Hämeenlinnassa Heikki erosi porukasta ja lähti vinttaamaan kotiin Tuusulaan. Me kolme lähdimme linja-autoasemalle tutkimaan aikatauluja. Puoli tuntia seuraavaan lähtöön, mutta  saamme ryhmäalennuksen. Hyvä. Siinä odotellessamme Expressbus kaartaa pihaan. Menemme tarjoamaan pyöriämme kyytiin ja meille selviää tämän olevan se edellinen vuoro, joka on 10 minuuttia myöhässä. Ei kun kyytiin ja Helsinkiä kohti.

Sinne ne on pakattuJäin bussista Kannelmäen pikavuoropysäkillä. Ilmasto oli muuttunut todella trooppiseksi, Hämeenlinnan 14 asteeen jälkeen Helsingin 23 ja täyskosteus tuntui ihan kamalalta. Viimeiset kilometrit kotiin saivat koneen keittämään ja pysähdyin vielä Pukinmäen Alepaan jäätelölle. Kotona 18,00 mittarissa 55.60 km.


Tappi auki

Karin muistolle

 

Toinen näkökulma samaan reissuun.