Ecotrip 2012 Virossa

Reissu järjestettiin 26.-29.7.2012. Mukana oli 20 osallistujaa ja kaksi järjestäjää.

Tästä se reissu alkaa. Kokoontuminen oli Länsisatamassa Helsingissä ja siitä laivaan. Ennen sitä olimme osan porukkaa kanssa tavanneet Kiasman luona ja ajaneet letkana uuden Baanan läpi Ruoholahteen ja sieltä satamaan.

Matkan aikana tutustuttiin reittiin ja katseltiin karttoja. Matkasta on tulossa mielenkiintoinen.

Tallinkin uumeniin
Meremuseumi

Tallinnaan on avattu uusi merimuseo. Se oli ensimmäinen pysätymispaikkamme, matkaa taitettu tässä vaiheessa lähes kaksi kilometriä Viron puolella.

Kävin merimuseon ovella toukokuussa työmatkalla. Olipa tuuria, etten ehtinyt tutustua näyttelyyn. Nyt siihen oli sopivasti aikaa.

Matkanteko vakiintuu nopeasti kun päästään ulos Tallinnasta. Nopeus ei huima päätä, mutta täällä ollaankin nauttimassa maisemista ja seurasta, ei niinkään suorittamassa kilometrejä tai nopeuksia.

Pääsin matkaan uudella Gekko FX:lläni. Retken vetäjällä Ristolla on samanlainen allaan, joten häntä on helppo seurata. Jos Risto pääsee jostain, minäkin pääsen.

Sää oli alusta asti helteinen ja pisti muistamaan juomiset heti alkumatkasta ettei ihan turhaa uuvu välille.

Triket kärjessä
Opaste

Ensimmäinen tauko matkalla pidettiin Sakussa, tehtaalla. Sieltä sai hyvää juotavaa ja sopivan pientä syötävää jotta jaksaa ajella päivän matkan loppuun asti.

Päivän majapaikka oli Laitsen linna. Se oli juuri sopivasti porukkamme kokoinen paikka, joten muista vieraista ei ollut paljon havaintojakaan.

Huoneita oli monenlaisia. Meille sattui Jorin kanssa kellarista vanha pääkokin huone. Siellä oli wc ja suihku erikseen ja pienet ikkunat katonrajassa. Yläkerran huoneissa oli hulppeita näköaloja ja taideteoksia, mutta ei esim. vessaa huoneessa eikä avainta oveen.

Illan aikana saunottiin, tutustuttiin toisten ajokkeihin ja päivällisellä toisiimmekin.

Laitse loss
Lähtötankkaus Laitsessa

Linnan aamiainen oli varsin perinteinen. Puuroa, sämpylöitä, sproteja, juustoa ja voita sekä kahvia ja teetä. Siitäpä pääse hyvin syöneenä mutta ei liian täytenä jatkamaan matkaa.

Lähtiessä eteenpäin pysähdyttiin vielä kaupalla täydentämässä eväitä. Vähän jouduimme odottelemaan kun kauppa aukesi vasta ihan lähtöaikamme kynnyksellä. Mutta kauppa kävi ja matka jatkui.

Tästä se alkaa, Riston lupaama "kokemus". Lääne Viro Tervisetee on vanha ratapohja, joka on EU:n tuella muutettu kevyenliikenteenväyläksi. Se alkaa Riisiperestä ja vie suoraan Haapsaluun.

Tien kunto oli alusta heti hyvä. Vähän kiviä mutta pinta on ajettavissa. Kuten EU:n tukemat ideat muuallakin, tämä alkaa näyttää siltä että idea oli hyvä mutta kunnossapidosta ei kukaan muistanut huolehtia.

Lääne Viro Tervisetee alkaa
Yleisen tien risteys

Tervisetee kävi todella kokemuksesta. 55 kilometriä kuumuutta, soraa, paarmoja ja loputtomia suoria. Korkeuseroa oli Riisiperestä Haapsaluun varmaan yli 10 metriä. Sekin alamäkeä. Viimeinen suora ennen Haapsalua oli 12 kilometriä pitkä.

Teiden ylitykset oli tehty virolaiseen tapaan hyvin selkeästi niin, että pyöräilijä väistää. Tässä näkyy sorapatit, joilla on vielä selvennetty väistämisvelvollisuutta. Toisaalta, Virossa kevyttä liikennettä kunnioitetaan todella hyvin. Kun tullaan paikkaan, jossa pyöräilijällä/kävelijällä on etuoikeus, liikenne todella seisahtuu. Hienoa!

Ristin kylässä oli tällainen muistomerkki. Se on pystytetty radan varteen kyyditysten muistoksi. Tätä rataa pääsi liian moni virolainen Siperiaan retkelle, jolta ei ollut paluuta.

Radan varren asemat olivat vaihtelevasti paikallaan. Osa oli hyvässä kunnossa ja nähtävissä. Osasta asemia näki vain puskittuneen asemalaiturin eikä muuta.

Kyyditysten muistomerkki
Saavutaan Haapsaluun. Asemalaiturille voi ajaa

Haapsalussa saavuttiin tietysti asemalle. Sitä ihmeteltiin hetki, tietysti ajettiin asemalaituria pitkin kun sinne kerran pääsi.

Asemalta jatkettiin hotelli Promenadiin, joka on rannalla. Mukava näköinen paikka. Nimensä se on saanut rantaväylästä, jota pitkin päästiin kätevästi keskustaan.

Keskustasta löytyi mm. pyöräliikkeitä, muistomerkkejä ja baareja. Tässä yksi niistä, pitihän sitä käydä kokeilemassa. Hetken päästä paikan koko henkilökunta oli parkkiksella ihmettelemässä ajoneuvojamme.

Käytiin myös siellä pyöräliikkeessä. Jorin pyörä tarvitsi uutta kiekkoa, joka osoittautui liikeessä helpoksi nakiksi. Löytyi hyllystä juuri mitä tarvittiin.

Parkissa
Kylpylähotelli Laulasmaa

Kolmas päivä meni aika rutiinilla. Liikenteeseen päästiin ihan hyvin ja matkalle sattui vain kaksi taukoa kauppojen läheisyydessä. Emme käyneet oikein missään vaan ajoimme vain rauhalliseen tahtiin eteenpäin.

Yöpaikkamme oli muuttunut pikkuhotellista Laulasmaan Spa-hotelliin. Pakko kai se on kestää. Paikka oli tosi iso, hyvällä paikalla rannan tuntumassa. Huoneissa on ilmastointi ja pyörät saatiin erilliseen rakennukseen sisään kaikki.

Päivällinen nautittiin seisovasta pöydästä ja iltaa vietettiin kylpylässä erilaisten vesiaktiviteettien parissa. Nähtinpä pari vesiapinaakin.

Illalla katselimme rannalta mahtavaa ukkosrintamaa, joka meni merta pitkin ohi satamatta Laulasmaalla ollenkaan. Seuraavana päivänä Suomen uutisissa kerrottiin ukkosvaurioista ja valtavista sateista Lounais-Suomessa. Iskee maahan asti
Jäätelötauko

Päivän ensimmäinen tauko pidettiin tässä kaupalla. Tämän jälkeen matkattiin pienemmissä porukoissa ja nopeudet vaihtelivat ryhmittäin paljonkin.

Tallinnan lähestyessä liikennemäärä kasvoi koko ajan, ja tiet muuttuivat paremmiksi jatkuvasti.

Matkalle sattui yksi oikea nähtävyys. Siitä löytyy kuvia hakusanalla "Keilajoa Hej". Minä kuvasin tämän sillan, kun se näyttäytyi ensimmäisenä ja vaikutti mukavalta.

Tässä pidettiin tauko ja sitten jatkettiin rantatietä Tallinnan suuntaan.

Silta Keilajoen putouksella
Jonossa eteenpäin!

Aurinko vain jaksaa paistaa. Nämä varjot kiinnittivät huomioni vähän vauhdikkaamman jakson lopuksi. Niistä näkee selvästi, ketä siellä edellä menee.

Tabasalussa pysähdyttiin tähän kivan näköiseen grilli-ravintolaan. Lounaaksi nautittiin oman valinnan mukaan kyyslaukuleib, salaat lohega tai muuta vastaavaa kivaa.

Viimeinen rutistus tästä Tallinnaan lähtikin sitten mukavissa tunnelmissa. Löysimme rannalta uuden hienon kevyen liikenteen tien. Siellä tuli vastaan yksi Viron muutamista nojapyöristä, KMX-trike. Emme pysähtyneet juttelemaan.

Taas välipalaa
Ja taas laivaan

Tässä ollaan taas laivajonossa. Matkaan tuli varmaan 150 moottoripyörää. Hurja jytinä täytti laivan autokannen mennessämme sisään ja lähtiessämme laivasta Helsingissä.

Laivalla istuskeltiin ja muisteltiin retken kokemuksia. Eipä siinä kauheasti enää ruokaa kaivannut ja muutenkaan laivan houkutuksille ei viitsinyt antaa periksi.

Ensimmäisinä ulos lähtijöinä pääsimme hyvin matkaan Helsingin päässä ja reissu jäi taakse. Ehkä ensi vuonna uudelleen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

This Web Page Created with PageBreeze Free Website Builder